IMG_1596.jpg

Kuulin vasta seuraavana päivänä Marialta, että Miika oli sanonut: "Niinan kanssa se olisi niin helppoa, koska Niina ei kuvittelisi, että siinä olisi jotakin muutakin kuin seksiä." Voisin lyödä häntä. Voisin itkeä. Että hän sanoo noin minun parhaalle ystävälleni. Että hän ylipäätään näkee minut siten. Miten minusta voi saada kuvan, että pettäisin miestä, jonka kanssa seurustelen? Viime kevät oli ihan eri asia: Miika ja minä olimme molemmat vapaita.

Maria sanoi minulle: "Sinä olet niin viehkeä, se miten sie liikut ja siun asennot. Sie et ite tajua, miten sensuelli ja naisellinen sie oot. Ootsie ajatellu...: siun signaalit saatetaan tulkita väärin?"  

Ainakin on selvää, että ystävyyteni Miikan kanssa on katki, poikki ja haudattu maan keskipisteeseen. Viime maanantaina en vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan enkä edes mennyt istumaan luennolla Miikan ja Marian viereen. Maria taas on käsittämättömän suloinen uskollisuudessaan. Maanantaina hän soitti minulle ja selitti: "Emmie voinu mitään sille, että se tuli istumaan miun viereen. Kyl mie sitten kansiksen luennolla osoitin mieltäni enkä menny sen luo. Ja aamulla se tuli kaks kertaa käytävällä vastaan, ja mie esitin, etten huomannu sitä." 

Voi Maria, kultainen Maria! Miksi edes surra jonkun Miikan mukaystävyyden menettämistä, kun Maria vastaa tuhatta hänenlaistaan? Maria on aina olemassa, aina siinä kun tulee hätä. Hän ei hylkää, ei jätä ottamatta huomioon, ei unohda. Miten monta kertaa olisin murtunut ilman häntä?