IMG_3229.jpg

Abiturientin arkipäivät kuluvat nopeina ja toistensa kaltaisina. Herään kahdeksalta. Olen päättänyt pukeutua siististi joka päivä ihan kuin olisin menossa kouluun. Siitä tulee asiallisempi työnteon vire, kuin jos hiihtelisin verkkareissa koko päivän. Minulla on lukusuunnitelma, jota en suinkaan noudata orjallisesti. Luen kelloa katsomatta ja pidän tauon heti, jos alkaa tympäistä tai väsyttää. Teen joka päivä matematiikan laskuja oppikirjoista ja vanhoista yo-kokeista ja panostan myös biologiaan ja yhteiskuntaoppiin. Kirjoitan myös englannin ja saksan, mutta kielet minulla on hyvin hallussa, joten en ole aikonut käyttää niihin kovin paljon aikaa.

Iltaisin minun täytyy päästä ulos kävelemään. Yritän olla suunnittelematta reittejäni ja antaa intuitiolle vallan. Olisi tietysti jännittävämpää, jos lähiympäristö ei olisi niin tuttua ja moneen kertaan käveltyä seutua. Tänään kiertelin läheisiä pikkukatuja puutaloalueella. Taivas oli harmaa ja sateli hiljakseen. Tiet olivat lumisohjosta märät. Kaikesta ilman surumielisyydestä huolimatta tuoksui selvästi jo keväälle. Kevään tuoksussa on sekaisin riipaisevaa haikeutta, lupausta ja sydäntä pakahduttavaa viiltävyyttä. Tykkään näistä vanhoista puutaloalueista; ne ovat niin kodikkaita ja mukavia. Isoilla pihoilla kasvaa kunnon isoja puita ja marjapensaita, ja ne ovat täynnä hyviä piilopaikkoja. Jossain tuoksuu aina lämpiävän saunan savu - toinen suosikkituoksuni. Kun kevät etenee, talojen vieressä kiertelvät kuoppaiset hiekkatiet täyttyvät valtavista kuralammikoista, joihin on hauska kahlata kumisaappaissa.