Kukaan ei enää voi ajatella mitään muuta kuin vanhojen päivää, vaikkakin monet ovat siihen melko kyllästyneitä. Minulla ja parillani Makella sujuu tanssi tässä vaiheessa niin hyvin, ettemme enää laske askeleita. Voimme jo aika ajoin kadota musiikkiin ja antaa rytmin viedä. Tiettyä latausta tanssiharjoituksissa kieltämättä on: pariskuntia, joille uhkaa kehittyä riitoja, jos tanssissa tulee virheitä - pariskuntia, jotka eivät tanssi yhdessä, koska toinen tyttö oli ehtinyt varata pojan parikseen aiemmin. Kättely taas on aina oiva tilaisuus pieneen silmäpeliin muiden kuin oman parin kanssa, olen huomannut. S., jonka ihastukseen olin syksyllä niin tympääntynyt, ottaa minuun tiiviin, intensiivisen katsekontaktin jo pitkästä matkasta. Minä en ole enää lainkaan tympääntynyt, vaan hymyilen hänelle ihan ystävällisesti. Yksi jääkiekkoilijapoika vinkkaa minulle aina silmää ja sanoo: "No mitäs päivänsäde?" Pientä flirttiä - mikäs sen piristävämpää?
Aina puhutaan vanhojenpäivän venyvästä budjetista ja rahanmenosta. Ei hauskuus ja kauneus ole rahasta kiinni. Minulla on vaniljanvalkoinen, yksinkertainen puku, jonka äiti on ommellut rakkaudella. Aion tehdä itse kampaukseni. Ei minun tarvitse olla hienoin. Tunnen itseni kauniiksi ja luontevaksi omassa mekossani. Ja ennen kaikkea aion nauttia päivästä ja pitää hauskaa.
Kommentit