Kun tapasimme oli ehkä sekunnin murto-osasta kiinni, ettemme vain repineet toisiltamme vaatteita päältä ja rakastelleet, unohtaneet kaiken. Sitten en päiviin pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin häntä, rakkauttani, menetystäni, intohimoa, fyysistä haluani. Tulin kirjoittaneeksi Jarkolle vuolaan kirjeen, jossa oli palasia näistä kaikista painavista aiheista, hirveästi kaipausta ja tunnetta. Punastun, kun ajattelen sitä kirjettä; liitin siihen jopa pari runoakin.

ross%20rachel2.jpg

Jarkko kirjoitti minulle takaisin, huomattavasti lyhyemmin. Hän kirjoitti, ettei oikeastaan saisi kirjoittaa, koska hänellä on tyttöystävä. Mutta: "toivon että joskus ei välitettäisi moraalista, vaan rakasteltaisiin koko yö."

Miksi minua harmittaa? Tätähän minä kerjäsin. Ihan omaa syytäni. Romanttinen HÖLMÖ IDIOOTTI!!! 

ross%20rachel.jpg