IMG_2182.jpg

Sama nuori lääkäri, joka poisti liimasiteeni, otti minut vastaan ja tutki jalkaani. Olin ehtinyt vatvoa asiaa pari päivää ja valmistautua pahimpaan: että saisin viettää koko kesän kipsissä tai että en koskaan pystyisi juoksemaan.

Mutta ihana lääkärini kuunteli vakavana, mitä osasin kertoa fysioterapeuttini diagnoosista (että nilkkani on murtunut tai rusto on vahingoittunut). Hän tutki jalkaani ja sanoi jotenkin, että "hyvin se on kirjansa lukenut, mutta tämä jalka on kyllä ihan kunnossa."  Kun olin vielä vähän epäileväinen (lue: kyynelten partaalla), hän otatutti röntgenkuvan My left footista. Sitten hän osoitti minulle kuvasta, että nilkkani on terve ja pohjeluu paranee hyvää vauhtia. Huojennuksen tunne oli niin ylitsevuotava, että lähestulkoon teki mieli halata lääkäriä pelkästä kiitollisuudesta. Taas minua itketti, mutta tällä kertaa puhtaasta onnesta. Olen kunnossa!

a%20ok.jpg

Kaiken muun hyvän lisäksi olemme tehneet Jarkon kanssa eräänlaisen sovinnon.