IMG_0511.JPG

Mammani oli matriarkka, joka johti yhdeksänlapsista perhettään suvereenisti. Mamma olisi itse asiassa johtanut helposti pientä valtiota. Olin Mamman luona maalla paljon lapsena. Kesälomalla pitkiäkin aikoja. Minulle ei järjestetty erityistä ohjelmaa. Mamma teki päivän töitään: kävi navetalla, teki ruokaa. Enot olivat pellolla. Olin hiljainen lapsi, joten minulle sopi hyvin istua pitkiä aikoja tuvassa piirtämässä tai lukemassa. Tupa oli täynnä kesän kullankeltaista valoa ja syreenien tuoksua. Kärpäset surisivat ja radio oli Ylen ykkösellä, puolen tunnin välein kaappikello kumahti soinnikkaasti. Väillä siirryin unelmoimaan pihalle, jossa hoivailin rakastamiani puolivillejä, itsenäisiä navettakissoja. Ne tulivat silitettäväksi ja rapsutettavaksi, puskivat intohimoisesti säärtäni vasten ja kyllästyttyään hellittelyihini lähtivät matkoihinsa taakseen katsomatta. Ajokoira nimeltä Eetu ei väsynyt silittämiseen ikinä, vaan seisoi hiljaa paikallaan vain häntä heiluen. Kun ilta viileni, toinen enoistani saattoi viedä minut autolla läheiselle hiekkakuopalle uimaan.

Mamman kammari oli minusta kaunein huone koko maailmassa. Siellä oli keinutuoli - vanha tummapuinen peililipasto, jonka päällä oli tätieni, enojeni sekä omien vanhempieni hääkuvat - merensininen, untuvanpehmeä shaali - ja pitsiset, tärkätyt, lumenvalkoiset pöytäliinat. Iltaisin Mamma avasi nutturansa ja kampasi tukkansa, joka ulottui vyötäisille asti kuin silkkinen, hopeinen viitta. Tämä oli minusta mitä lumoavin rituaali, jota seurasin kaikella ihailevalla hartaudella. 

Kaikki päivät eivät suinkaan olleet näin seesteisiä. Mamman maatila oli kesäsiirtola myös serkuilleni, ja välillä meitä saattoi olla useakin lapsi ja nuori talossa. Leikimme aamusta iltaan kaikenlaista, kirkonrottaa, piilosta, erilaisia kuvitteluleikkejä.

Kirkkain muistoni Mammasta: On aurinkoinen iltapäivä ja minä istun rappusilla. Olen ehkä seitsemän vanha. Mamma tulee istumaan viereeni - se on tavatonta, koska Mamma on yleensä työn touhussa eikä ehdi istuskella huvin vuoksi. Mamma silittelee hiuksiani ja päivittelee huvittuneena niiden väriä: "Miten siul voi olla näi eri värisii hiuksii... täs on ruskeita raitoja, täs on taas vaaleita, voiks tää olla punane." Ymmärrän, että tämä jutustelu tarkoittaa sitä, että Mamma rakastaa minua.