Kovaa, kovaa ainesta olet.

 

Tylsytät viiltävimmän terän, 

väsytät raudan,

sammutat tulen - 

luodit kimpoavat iholtasi takaisin.

Ei sinuun pysty kivi, ei nyrkki, ei itku, ei rukous.

Suudelmani jäätyvät poskillesi

kuin eksyneet muuttolinnut

ja huutoni törmää ohimosi kallioseinään

kiiriäkseen kaikuna kauas pois.

 

Voisinpa tulla luoksesi 

kärsivällisenä kuin Jumala,

viisaana kuin kaikkitiedon puu.

Voisinpa herättää sinut

ja näyttää sinulle

kyyneleen sydämessäni 

ja toisen omassasi.