Ystäväni Anu on auttanut ja tukenut minua näinä päivinä. Yksin pystyisin pysymään pystyssä - hänen vuokseen voin myös kohottaa pääni pystyyn. On helpottavaa ja helppoa puhua hänen kanssaan, koska hän ymmärtää minua. Hän on kokenut eron kahdesti ja suhtautuu juuri oikein: ei säälittele, mutta ei jätä ottamatta huomioon.

Olemme käyneet pitkillä kävelyillä ja toistemme luona, pitäneet hauskaa. Mieletöntä terapiaa! Lauantaina saunoimme Anun luona ja joimme hirvittävän pahaa, aivan liian makeaa venäläistä shampanjaa. Harhailimme räntäsateesessa ohuissa hippihousuissamme etsimässä kyytiä keskustaan ja nauroimme katketaksemme. Sitten raflassa tanssimme koko illan koulukavereitten ja muiden tuttujen kanssa. Huvittelin flirttailemalla Jarkon kavereille, ja nautin ilkeästä kostonilostani, kun he flirttailivat takaisin. Ja muuten en ajatellut Jarkkoa, en yhtään, en koko iltana.