IMG_4624.jpg

Valmistauduin ensimmäiseen tenttiviikkooni väärin ja epäkypsästi. Ensin en kantanut tenteistä mitään huolta ja kaksi viimeistä viikkoa luin paniikissa aamusta iltaan. Jouduin perumaan kauan suunnitellun Tiinan ja Katin vierailun lukemiseni takia, mikä harmitti aivan mahdottomasti. Olin odottanut ystäviäni kylään pitkään ja suunnnitellut kaikkea hauskaa yhteistä tekemistä. Opin, että lukutekniikka ei enää voi olla samanlainen kuin lukiossa. Pitää opetella lukemaan olennaiset ja vain olennaiset asiat, eikä kaikkia. Luultavasti tenttini menivät kohtalaisesti, joten ainakaan uhraukseni eivät menneet hukkaan.

Veli tuli syyslomansa aluksi luokseni viime perjantaina, ja meillä oli herttainen, lämmin ja iloinen viikonloppu. Kiersimme katsomassa kirkkoja, rakennuksia ja katuja. Kaupunki oli todella edukseen kirkkaassa, kylmässä säässä ja kullan ja punaisen ruskan hehkussa. Ostin ensimmäistä kertaa ruokaa opiskelijan budjetista välittämättä. Iltaisin nauroimme ja puhuimme myöhään yöhön. Se oli aivan kuin joskus pienenä, kun oltiin tyttökaverien kanssa yökylässä: sanoimme monta kertaa hyvää yötä ja aina hetken hiljaisuuden jälkeen toinen puhkesi puhumaan.

Tänään saatoin Veljen asemalle. Kun juna katosi kaukaisuuteen, tunsin yhtäkkiä itseni niin orvoksi, että itketti. Olisin äkkiä antanut mitä tahansa, jos olisin minäkin saanut olla kyydissä, matkalla kotiin.