Jarkko sanoi kerran minulle: "Sinä oot semmonen kiltti kotityttö." Olin hieman loukkaantunut ja hämmentynyt tästä luonnehdinnasta. Se kuulostaa niin tylsältä. Haluaisin olla mieluummin jännittävä, kohtalokas, vaarallinen, kiehtova. Mutta totuushan on, että olen monella mittapuulla kiltti. Hoidan koulun tunnollisesti, en ole koskaan tupakoinut, en käytännössä käytä alkoholia ja kaveripiirini on samanhenkistä.

Kotityttö taas - onhan minulla koti. Äiti on aina pitänyt huolen siitä, että meillä on aina siistiä ja puhdasta, aina ruokaa - perusraamit kunnossa. Mutta turvallisuudentunnetta ei ole, ei aina. Isän juominen on ollut vähän paremmassa hallinnassa viime aikoina. Mutta esimerkiksi viime kesänä hän oli humalassa koko kesälomansa. Lopulta hän vain makasi saunassa ja kuorsasi. Juominen johtaa aina riitoihin äitin kanssa. Isä on riidoissa usein alakynnessä. Kun hän ei muuten saa viimeistä sanaa, hän huutaa kovempaa ja uhkaa väkivallalla.

Ehkä tahtoisinkin mielelläni olla kiltti kotityttö ehjässä kodissa.