Minä olen tässä, minä, minunlaisenani.

 

Minulla on hymyni, nenäni ja naarmuiset käteni,

minulla on kaksi mustaa lettiä ja surulliset silmät.

Ajatukseni ovat omiani:

toiset ovat tyyniä kuin tunturijärvi,

toiset vallattomia 

ja yksi kiertää päätäni kiihkeänä

kuin villieläin häkkiään.

Onni on ystäväni, tuska tuttuni

ja pelko nukkuu vieressäni elämäni kaikkina öinä.

Sydämessäni vaalin 

muistojani, uniani, satujani, rakkaitani.

Maailmani on pieni, mutta oma.

 

Älä siis tule kertomaan, millainen olen. 

Minun ei tarvitse katsoa kuvajaista peilistä,

jota kätesi pitelee.

Ilmankin itseni tunnen.

Tunnen arvoni, sieluni mittaisen.