2015-02-27%2007.33.34.jpg

Tiistaiaamuna pääsin jo koulunkäytävään asti. Opettaja asteli määrätietoisesti kirjat kainalossa luokkahuoneeseen, ja luokkakaverini parveilivat rupatellen sisään hänen perässään. Astuin vaivihkaa yhden askelen taaksepäin. Käännyin ympäri ja livahdin muina miehinä ulos.

En viitsinyt mennä kotiin. Isä käy ruokatunnilla kotona syömässä, ja hän oli sentään itse tuonut minut kouluun. Kävelin Mummolle. Koko juttu olisi ollut iso vitsi, ellen olisi ollut niin tosissani. Itkin ja nikottelin jotain sekavaa Jarkon muuttamisesta. Mummo istutti minut keittiöön ja tarjosi konjakkia ja elämänviisauksiaan. Ne neuvot olivat niin hyväätarkoittavia, mutta samalla niin hupsuja, että lopulta minua alkoi hihityttää hysteerisesti.

Uskomatonta kyllä päivä eteni vielä absurdimpaan suuntaan. Mummon sisko ilmaantui visiitille mukanaan kassillinen tyhjiä pulloja. Kävi ilmi, että mummoilla oli ollut kotiviini pihisemässä ja tänään sattui olemaan pullotuspäivä. Hääräilin sitten eläkeläisten kanssa ja pullotin kotiviiniä. En tiedä, kuinka siinä niin tulikaan käyneeksi, mutta siihen mennessä kun olin päässyt kotiin, olin jo suhteellisen iloisella tuulella. Menin Veljen huoneeseen, ja nauroin kaikelle, mitä hän sanoi - eikä nauruni enää ollut niin hysteeristäkään. Nukahdin kuudelta, heräsin juuri äsken ja kesti hetken tajuta, oliko aamu vai ilta.

On ilta. Ja minä olen saanut takaisin kuulun mielentyyneyteni. Mitä tapahtuu, tapahtuu. Minä selviän.