IMG_0795.jpg

Lauantaina lähdin pyöräilemään Anun kanssa. Ajoimme pitkälle maaseudulle asti ja kävimme matkalla uimassa. Illalla ajoimme vielä kaupunkiin. Istuimme ihanassa, leppeässä ilta-auringossa korkealla valleilla, josta näki koko sataman ja kaupungin siluetin. Kerroin Anulle Jarkosta ja erostamme, juhannuksesta ja hullusta, ihanasta rebound-suhteestani. Ja hän kertoi minulle omia kuulumisiaan. Kuten joskus kauan sitten tuntui, että saimme toisistamme voimaa. Olimme niin lähellä toisiamme, että tuntui kuin sielumme olisivat koskettaneet.

Sunnuntaina Jari soitti minulle. Sanoin, että - kyllä, kyllä minulle voi soitella. Kyllä, me voimme tavatakin. 

Jarkko soitti sunnuntai-iltana. Olin juuri ajamassa pyörällä, joten en edes kuullut puhelimen soivan. Kun huomasin hänen soittaneen, kaikki voima valahti jaloistani. Myöhemmin omassa huoneessani istuin jalat pöydällä ja pidin puhelinta tärisevissä käsissäni. Kesti kauan kerätä rohkeutta soittaa. Lopulta soitin lyhyesti ja sanoin vain, etten jaksa nyt puhua. Jarkko oli kauan hiljaa ja ehdotti sitten, että mietitään asioita ja puhutaan ensi sunnuntaina.

Minun pitäisi nyt siis miettiä. Mitä haluan? Mitä tunnen? En tiedä enää.