Olen ollut Kotikaupungissa juhlimassa serkkuni Sannan 18-vuotissynttäreitä. Alkuillasta pidimme etkoja Tiinan luona hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa. Myöhemmin baarissa tapasin yllättäen vanhan ystäväni Timpan, jonka kanssa olen aina tullut erittäin hyvin juttuun. Timppahan on Tuomaksen parhaita ystäviä, ja molemmat olivat samalla tavalla hunningolla yläkouluvuosinaan. Nyt Timppa on AUK:ssa, ja hänestä on tullut varsinainen upseeri ja herrasmies. Hän kertoi aikoneensa tulla sinä iltana yökerhoon Tuomaksen kanssa "vanhoja aikoja muistelemaan", mutta että Tuomaksella ei ollut ollut rahaa. Olin hyvin hämilläni tästä puheenaiheesta, ja vaikka olisin halunnut, en pystynyt kysymään Tuomaksen tarkempia kuulumisia. Sillä pojalla on täysi oikeus vihata minua sen jälkeen, miten häntä kohtelin.
Ilta jatkui. Yksi jääkiekkoilija liimautui kintereilleni. Annoin hänelle tilaisuuden, koska hän oli kertakaikkisen söpö näöltään - valitettavasti kuitenkin tylsä jutuiltaan. Oikeastaan keskustelu pyöri kahden aiheen ympärillä. Ensimmäinen aihe, jota poika jaksoi päivitellä loputtomiin: muistutin hänen mielestään erehdyttävästi Nälkäpelin Katnissia (ehe?). Toinen melko vainoharhainen ajatus: nauroin muka hänelle ilkeästi. Erittäin kummallinen keskustelu. Päästyäni lopulta livahtamaan karkuun oli ihan pakko ottaa tequila.
Tapasin illan aikana lisää yläkoulun aikaisia kavereitani. Tanssin sekä Timpan että Simon kanssa, pää kummankin olkaa vasten, mitä en yleensä ikinä harrasta. Ja nautin olostani. Sanna ja minä väittelimme ja nauroimme Simon jättiläismäisen kaverin kanssa, jonka oli melkein polvistuttava ollakseen kanssamme samalla tasolla. Kysyin huvikseni Timpalta, tiesikö hän minun olleen häneen tosi ihastunut viidennellä luokalla. Timppa myhäili tyytyväisenä. Siinä vaiheessa tuli valomerkki.
Tämän illan jälkeen minua on kummasti hymyilyttänyt. Ajattelen valoisia ajatuksia, ja minulla on hyvä olo. Minä selviydyn.
Kommentit