Pujotat elämäni vuodet

metsämansikkoina timotein varteen.

Pelkkä suupala sinulle.

Kosket olkaani ja mietit:

"Tyttö, tyttö,

olet pieni kuin mintunlehti yrttitarhassa,

olet köykäinen kuin perho tuulen puhalluksessa.

Vielä et maailman murheista tiedä."

Kosket olkaani ja huokaat.

Ihoni tuntuu sileältä ja lämpöiseltä,

kasteiselta.

Ihoni on nuori, se värisee kättesi alla.

 

Jos sydäntäni koskisit, etkä ihoani. 

Se on alkanut painaa kivenä rinnassani,

kuin sitä täyttäisivät 

vanhimmat maailman tuskista,

ikuisimmat:

rakkaus, kuolema, yksinäisyys.

Jos sydäntäni koskisit.

Se on valmis.