lauantai, 12. lokakuu 2019

Kovaa ainesta

Kovaa, kovaa ainesta olet.

 

Tylsytät viiltävimmän terän, 

väsytät raudan,

sammutat tulen - 

luodit kimpoavat iholtasi takaisin.

Ei sinuun pysty kivi, ei nyrkki, ei itku, ei rukous.

Suudelmani jäätyvät poskillesi

kuin eksyneet muuttolinnut

ja huutoni törmää ohimosi kallioseinään

kiiriäkseen kaikuna kauas pois.

 

Voisinpa tulla luoksesi 

kärsivällisenä kuin Jumala,

viisaana kuin kaikkitiedon puu.

Voisinpa herättää sinut

ja näyttää sinulle

kyyneleen sydämessäni 

ja toisen omassasi.

 

perjantai, 11. lokakuu 2019

Rukous

Armeliaan tyhjä on pääni,

ajatukseton.

Jos soisin itselleni muiston,

ehkä muistaisin 

karkaavien askelten kaiun,

ehkä miettivän veitsenterän 

ranteeni sykkeellä.

Jos sallisin sydämeni tuntea, 

ehkä sen täyttäisi musta rakkauteni,

kaunis kuin enkelin otsa,

toivoton kuin viimeinen kyynel.

 

Älä pakota minua taistelemaan, Jumala,

älä jaksamaan.

Minä haluan vain maata, maata, 

liikkumatta, ontoin silmin. tietämättä mistään. 

Suo minun olla tyhjä.

torstai, 10. lokakuu 2019

En jaksaisi riidellä.

IMG_1975.jpg

Ainakin näistä kriiseistä saa voimaa. Nostan pääni pystyyn. Minun ei tarvitse järkkyä jokaisesta Jarkon sanasta. Minä en tarvitse häntä elääkseni.

Miksi minä aina pyytelen häneltä anteeksi? Nytkin. Minä olin loukkaantunut ja onneton. Hän kohtelee minua nyt kuin rikollista, vaikka olen syyllistynyt vain yhteen asiaan: tuntemiseen. Jarkko rankaisee minua, koska kärsin. Missä on logiikka?

Ja mitä se muuten tarkoittaa, etteikö asioista voisi puhua puhelimessa? Suhdetta ei kenties ole olemassa kuin kahtena viikonloppuna kuussa? 

Väsyttää, suututtaa, harmittaa. Nukun öisin todella huonosti ja herään neljältä siihen, että sydämeni hakkaa. Ehkä se johtuu vain keltaisesta ja valtavasta täysikuusta, oikeasta lokakuun halloween-kuusta. En jaksaisi riidellä. Kaiken lisäksi huomenna meillä on vuosipäivä.Tapasimme ja rakastuimme viisi vuotta sitten.(ja tässä linkki siihen postaukseen, onnellisempiin aikoihin)  

sunnuntai, 6. lokakuu 2019

Ei mitään

IMG_1988%20%281%29.jpg

En vastannut pariin päivään, kun Jarkko yritti soittaa, vaikka se tuntui pahalta ja älyttömältä. Minä rakastan Jarkkoa, mutta hänen kohtaamisensa on alkanut pelottaa minua liikaa. Enkä silloin heti riidan jälkeen vain millään jaksanut. On niin paljon helpompi olla yksin, rauhassa. 

Vastasin lopulta kuitenkin ja pyysin ensimmäiseksi anteeksi. "Ei tuu mitään anteeksiantoa", Jarkko sanoi, "Puhelimessa ei ruveta mitään setvimään. Jos sinä et voi puhua mulle, kun mä olen siellä, niin ei se kannata puhelimessakaan." Sitten hän hyvästeli. Minä suljin luurin hänen korvaansa. Ehdin ensin. Mutta ei se auta.

En jaksa. En kestä, en jaksa. En halua joutua selviytymään. En aio selvitä, eikä minun tarvitse. En halua kuunnella omia ajatuksiani. Tahdon sammuttaa ne. Niin kuin Jarkkokin haluaa sammuttaa minut, ja se on hänelle niin saatanan helppoa. Minä en halua enää. Minulla ei ole enää mitään, ei mitään, ei mitään, ei mitään. 

perjantai, 4. lokakuu 2019

Mikä on vialla?

IMG_1986%20%281%29.jpg

Jarkko: "Mikä VITTU nyt on vialla!"

"Minä yritin puhua sun kanssa siitä ongelmasta, ettei me tehä mitään. Sinun kanssa ei voi puhua. Sinä tulkitset kaiken ihan väärin. Sinä kuulet vain, mitä haluut kuulla."

"Lopeta tuo muumiona oleminen. Puhu!"

"Sulla ei oo mitään syytä itkeä. Tuo on ihan turhaa. Lupaa mulle, ettet murehdi, kun se on ihan turhaa."

"Lupaa."

"Lupaa."

"Lupaa."

"Mun täytyy nyt lähteä. Minä rakastan sua."

"Mun on nyt lähettävä."

"Minä lähen nyt."


Kuulen juoksuaskeleet alas portaita. Ovi on sepposen selällään. Paiskaan sen kiinni niin, että koko rappukäytävä kaikuu rämähdystä. Vedän varmuuslukon kiinni vapisevin sormin. Kuulen, kuinka ulko-ovi käy. Hän on ulkona, mennyt, kohta jo kaukana. 

Salome katsoo minuun suurin silmin."Salome, jos miulla ei ois siuta. Jos miun ei ois pidettävä siusta huolta."  Otan sen syliini. Nukumme kolme tuntia. Näen unta Jarkosta. Näen unta lapsuudenystävästäni Ninasta. Näen unta maailmanpyörästä, joka lentää.