m%C3%A4kitervakko%202018%201.jpg

Olen Kotikaupungissa ja kotona. Irtisanoin soluni vuokrasopimuksen ja ensi syksyksi aion hankkia oikean asunnon, oman kodin. Kaipaan kyllä Opiskelukaupungin vilinää, suuren maailman tuntua, niitä katuja, puistoja ja jokea, joita olen oppinut rakastamaan kaukaa niin kuin tuntematonta rakastetaan. Ehkä en kuulu sinne vielä, mutta palaan mielelläni, kun kesä päättyy.    

Kotikaupunki tuntuu uneliaalta ja tutun turvalliselta, ja elämä juuri nyt on hiljaisen tyytyväistä. Minulla on kesätyö myyjänä tavaratalon kodintarvikeosastolla. Työ on mukavaa ja vaikka opittavaa on, pärjään. Pääsääntöisesti asiakastyö sopii minulle: olen luonteva ystävällisessä, kevyessä jutustelussa, osaan suositella tuotteita ja myydä siinä sivussa. Työpäivät päättyvät viideltä tai kuudelta, pyöräilen kotiin, ja illat soljuvat hiljaiselossa. Neulon, luen kirjastosta haalimiani romaaneja, nukun Kissin vieressä, hupsuttelen ja nauran Veljen kanssa, kävelen rannassa ja metsässä. Mummo on päässyt sairaalasta kotiin, ja tunnen pakahduttavaa huojennusta, kun istumme takapihan auringossa ja ihailemme tummanvioletteja orvokkeja.

Mittaamaton aika ja toisensakaltaiset päivät lipuvat ylitseni ja paikkaavat haavani. Katselen kevään kiihkeisiin pelon ja kivun päiviin kuin puoleksi unohtamiini, sekaviin uniin. Se tuntuu kaikki jo niin kaukaiselta...