IMG_0760.jpg

Olen aloittanut tällä viikolla kesätyöt. Toimistosiivousta. Työparini on samanikäinen Hanna, joka on eläväinen ja puhelias, hauska tapaus. Työaikamme on iltapäivällä. Meillä on vain kaksi tuntia, ja siinä ajassa pitää ehtiä kerätä roskat, pyyhkiä pöytäpinnat, mopata, tyhjentää roskikset ja siistiä vessat. Joten yritämme jutustelusta huolimatta olla tehokkaita ja nopeita, mutta se kaksi tuntia on silti ylittynyt joka päivä.

Osa toimiston työntekijöistä on varmaan lomalla, koska siellä on aika hiljaista. Muutama ihminen siellä täällä istuu työpöytänsä ääressä. Jotkut heistä ovat niin keskittyneitä töihinsä, etteivät meitä huomaakaan. Näkymättömät kätemme vain vilahtavat äänettömästi ja kas - heidän paperikorinsa ovat salaperäisesti tyhjentyneet. Toiset taas pysähtyvät rupattelemaan herttaisesti, kysyvät nimeä ja missä opiskelemme. Keittiössä yhdellä sivupöydällä on sellaisia lasten värikkäitä magneettikirjaimia, jotka joku on järjestellyt sanoiksi tai pieniksi humoristisiksi lauseiksi. En ole voinut vastustaa kiusausta huvitella hieman muodostamalla kirjaimista omia pikku viestejä pöydälle. Tulevan elämän varrelle olen sisäistänyt jo näin ensimmäisellä työviikolla yhden asian: vien aina omenankarat biojätteisiin enkä koskaan heitä niitä paperikoriin. Tai ainakin käärin ne ensin vaikka talouspaperiin. Paperikorin muovipussit saa nimittäin vaihtaa vain kerran viikossa, joten ne syödyt omenat pitää noukkia käsin - enpä tiennyt etukäteen tuotakaan.

Hannan kanssa on siis kuten sanottu kiva työskennellä, ja työ on helppoa ja mukavaa. Mutta on minulla kieltämättä vähäsen ikävä viime kesän kesäduuniani jäätelökioskilla keskikaupungilla. Harmi, että se viimekesäinen yrittäjä ei enää tänä kesänä jatkanut jäätelöbisneksiä. Siellä oli aina ikään kuin tapahtumien keskipisteessä ja iltavuoron jälkeen jo valmiiksi kaupungilla. Tiinahan oli työkaverini, mutta Satu, Leena, Nina ja Anu tulivat usein vain hengailemaan siihen kioskille. Ja asiakkaisiin mahtui monia hauskoja tapauksia. Yksikin fiftarityylinen kundi tuli joka päivä ostamaan Kingiksen, ja kerran hän lauloi minulle jäätelökioskin tiskillä: "You've lost that loving feeling..."