talvi kniemi1.jpg

Jarkko lähti kaveriensa kanssa Helsinkiin konserttiin. Vietän koti-iltaa pyjama päällä ja villasukat jalassa. Juon kahvia shaaliin kietoutuneena, poltan kynttilää ja ahmin Lohikäärmetanssi-kirjaa. Onnistuin jopa huiputtamaan Kissin viereeni kerälle kehräämään. Mikä ihana joutilaisuus.

Minusta on suloista tuntea pientä ikävää, kun Jarkko on poissa. Tunnustelen sydäntäni, se lyö vähän kipeämmin, se pumppaa verenkiertooni jotain surumielistä. Kun ajattelen häntä, minua hengästyttää. Kun suljen silmäni, näen hänen ilkikuriset, hymyilevät silmänsä. Käteni muistaa hänen ihonsa lämmön, hänen hiustensa pehmeyden. Suuni muistaa hänen suudelmiensa maun.