IMG_0530.jpg

Irtiotto arjesta Marian kanssa: kävimme risteilyllä. Hemmottelimme itseämme ensin porealtaassa ja sitten nautiskelemalla ihania ruokia a la carte -ravintolassa. Illallla laivan yökerhossa en osannut päättää, kumpaan olin enemmän ihastunut: suklaasilmäiseen ruotsalaispoika Jonakseen vai karun miehekkääseen baarimikko Atteen. Jonas oli laivalla kaveriporukan kanssa, ja yksi kavereista, Peter, oli ruotsinsuomalainen, mikä helpotti illan keskusteluita. Tanssimme koko illan aivan pähkinöinä. Tiedättekö sen tunteen: kun on niin hauskaa, että puhkeaa nauramaan noin vain ihan pelkästä ilosta. Jonas oli siinä suhteessa sukulaissieluni, että olisimme voineet pyöriä tanssilattialla koko yön kaiken unohtaen. Maria ja Peter kävivät sentään välillä ulkona tupakalla, mutta me tanssimme toisillemme tietoisuus rytmin läpitunkemina, väsymättä, hengästyneesti nauraen. 

Kävin vähän väliä baaritiskillä hakemassa jäävettä ja höpöttelemässä baarimikon kanssa. (Minulla on vakava baarimikko-syndrooma, mistäköhän sekin johtuu?) Hän kiehtoi minua jotenkin tavattomasti. Loppuillasta Atte tuli katsomaan, kun tanssimme, pompimme, heiluttelimme päätämme, nauroimme katketaksemme, taoimme käsillämme - Sommartiden Hej! "Ai, ootsää löytäny äijän?" hän huikkasi minulle ja minä vastustin: "Een!" Jos hän olisi ehdottanut jotain... Mutta hän ei ehdottanut. Toisaalta myös Jonas oli söpö ja herttainen, joten sanoin Atelle hyvästit yökerhon sulkiessa puoli viideltä.

Loppuaamun istuimme Jonaksen ja Peterin seurueessa kahvilan pöydässä, kunnes yksi toisensa jälkeen antoi periksi ja hiipi hyttiinsä nukkumaan. Minä ja Jonas sinnittelimme viimeisinä puoleen seitsemään asti ruotsin ja englannin sekaisessa keskustelussa, kunnes päätimme illan kuutoskannella siveään suukkoseen. Ehdin vielä nukahtaa hetkeksi, pakata ja käydä viimeisillä tax free -ostoksilla. 

Tänään olen vain nukkunut ja nukkunut. Santeri soitti, mutta sanoin hänelle, etten mitenkään jaksaisi tehdä mitään enää tämän päivän kuluessa. Enkä ole jaksanutkaan.