Pyysin Jarkkoa jättämään minut rauhaan. Sain tänään vastaukseksi seitsensivuisen kirjeen. Rankkaa tekstiä. Hän sanoo samoja asioita kuin niin monta kertaa ennenkin: rakkaudesta, loppuelämästä, ettei voi unohtaa minua, että ajattelee minua koko ajan. Ja: 

"Meidän suhteessa on ollut kaikki mahdolliset esteet, ne ovat olleet meille molemmille aivan liikaa siihen nähden, mitä olisimme ansainneet."

"Miksi emme voisi tunnustaa virheitämme ja unohtaa menneet?"

"Sinä et voisi katsoa minua silmiin ja kieltää, että rakastat minua."

"Haluan sinut takaisin sinne, minne olen sinua kauan kaivannut."

Olen niin vihainen, helvetin vihainen. Kaikki tulvii takaisin mieleeni, kaikki: miten huonosti hän kohteli minua, miten rumasti hän jätti minut. Epävarmuuteni, pelkoni, yksinäisyyteni - haavat, jotka ovat tuskin ehtineet parantua. Ja nyt yhtäkkiä tällainen mielenmuutos. Mitä se on tarkoittavinaan? Mitä muka?