Vietän perinteiseen tapaan hiihtolomaa serkkujeni luona maalla. Hiihtämään ei ole päässyt, koska ladut hupenevat päivien lämmetessä. Ilmassa tuoksuu ihanasti keväälle, leudoille länsituulille, sulavalle lumelle - ja jollekin määrittelemättömän jännittävälle ja lupaavalle.

Sanna on minua kaksi vuotta nuorempi ja Tiina kaksi vuotta vanhempi. Molemmat sisarukset ovat hyvin erilaisia, mutta tulen kummankin kanssa hyvin toimeen. Olen aina halunnut oman siskon - siskoa ei ole, mutta onneksi on rakkaita serkkuja. Sanna on tulinen ja äkkipikainen, hurmaavan persoonallinen ja itsenäinen sielu. Tiinalla taas on jalat maassa ja lämmin sydän. Tiina asuu ja opiskelee itse asiassa jo kaupungissa, mutta tuli maalle hiihtolomaa viettämään hänkin. Anssi-serkkuni näyttää hätkähdyttävästi nuorelta Tom Cruiselta, ja taisin olla häneen pienenä vähän ihastunutkin.

Olemme paistaneet lettuja ja pelanneet korttia. Yöllä valvomme pikkutunneille. Iltapäivisin serkkujeni perhe linnoittautuu katsomaan hiihtoja. Minussa ei ole yhtään penkkiurheilijaa, mutta olen mukana seuran vuoksi ja saatan samalla vähän lukea omia kirjojani. Luen Matkantekijä-sarjaa. Se on puhdasta viihdettä ja höttöä, mutta so what - kun kerran on loma.

Jarkko on ollut muualla lomailemassa hänkin, enkä ole kuullut hänestä moneen päivään. Meillä on ollut jotenkin erilaista viime aikoina. En osaa selittää miten. Hän on ehkä vähän poissaoleva. Voi se johtua niistä kirjoituksistakin. En silti mahda mitään sille, että sydämeni läpi käy välillä pieni, terävä, huolestunut vihlaus.