IMG_2457.jpg

Heräsimme Jarkon kanssa kahdestaan yhdessä. Äiti, isä ja veli olivat lähteneet Helsinkiin sukulaisia tapaamaan kesäloman aluksi. Joimme aamukahvia terassilla, istuin hänen sylissään, odotimme että silmät aukeaisivat. Pyöräilimme aamupäivällä kaupunkiin, söimme torilla ja tapasimme pari Jarkon kaveria. 

Illaksi olin luvannut lähteä Tiinan seurassa hänen lapsuudenystävänsä syntymäpäiville. Tiina tuli hakemaan minut Anssin autolla. Juhlissa oli hauska tunnelma, hyvää ruokaa, iloisia nuoria. Istuimme Tiinan entisten koulukaverien pöydässä ja suunnittelimme jo jatkoja kaupungille. Jossain vaiheessa vilkaisin puhelintani, jossa oli monta viestiä Jarkolta: "Tule tänne heti. Jos rakastat minua, tuut heti. Sinä oot tappanu mut." Jarkko ei ensin vastannut puhelimeen. Sitten kun hän vastasi, hän kuulosti todella oudolta ja sekavalta ja toisteli vaatimustaan, että minun pitää tulla kotiin. Polveni tuntuivat yhtäkkiä huterilta, ja minulle tuli äkkiä oikea, fyysinen paha olo. Oli hirveää selittää Tiinalle ja pyytää häntä lähtemään kaverinsa juhlista minua kyyditsemään. Mutta Tiina oli rauhallinen ja ymmärtäväinen ja ajoi minut kotiin.

Kello oli yksitoista, kun hiivin sisälle. Jarkko tuli eteiseen vastaan ja veti minut syliinsä. Kuulin hänen sydämensä voimakkaan, liian nopean hakkauksen. Hänen käsivartensa puristivat minua aavistuksen liian kovaa. "Mistä on kysymys?" sanoin varovasti. "En ois ikinä uskonu", hän sanoi kireällä äänellä, " että sinä pettäisit mua." "Mie en oo siuta pettänyt", vastustin. "Ai et vai?" hän huusi ja työnsi minut sylistään pois kiivaalla liikkeellä: "Oot ollu jossain huoraamassa, ja mikä se toissa viikkonen juttu oli?"