Jarkon juna lähestyy kilometri kilometriltä, minuutti minuutilta. En tiedä, miten ikinä voin selvitä tästä päivästä. 

Jos voisimme tavata kevyesti suhtautuen, ilman odotuksia, ilman sitoumuksia. Tavata vain: jutella ja pitää hauskaa. Mutta pakostakin otan tämän vakavasti. 

Tämä on erilaista kuin uuden suhteen aloittaminen: vaikeampaa, merkityksellisempää. Kaikki nämä minun flirttisuhteeni viime aikoina ovat vaatineet minulta niin vähän: hellyyden palasia, joitakin jaettuja ajatuksia. Jarkko on eri juttu, ja hänen kanssaan se tulee menemään aivan toisin. Hän pyyhkäisee ylitseni kuin myrskytuuli, vie sieluni mennessään ja ottaa minusta kaiken irti. 

Ylenpalttiset tunteet pelottavat minua. Antautuminen pelottaa. Haluan suojata itseni, mutta hänen kohdallaan en pysty siihen.