IMG_4543.jpg

Seksi on kaikesta huolimatta käsittämätöntä. Ensimmäisenä iltapäivänä Toisessa Kaupungissa istuin Jarkon viereen sohvalle olohuoneessa. Jännitys oli kuin paineaalto, joka sattuu korvissa. Jokainen, satunnainen kosketus vihlaisi. Hänen pelkkä läheisyytensä oli täynnä sähköä kuin ukkospilvi. Sitten hän laski kätensä reidelleni ja kumartui suutelemaan, ja nyt oli mahdotonta lopettaa. Melkein revimme osan vaatteista toistemme päältä, ei kaikkia, vaan vain ne jotka kiireessä oli pakko.  Rakastelimme olohuoneen sohvalla, kaamosiltapäivän häipyvässä, sinisessä valossa. Kuulimme, kun Jarkon äiti kolisteli avaimien kanssa ja tuli sisään eteiseen. Pysähdyime hetkeksi, minä vähän säikähtäneenä. Jarkko katsoi minua: "Sillä ei ole mitään väliä, millään muulla ei ole nyt väliä." Sitten jatkoimme, unohdimme, hän laukesi minuun ja minä painoin kättä suulleni, etten huutaisi ääneen. Haalimme rypistyneet vaatteet ylle hikiselle iholle, ja menimme tervehtimään äitiä.    

Eikö siinä ole paljas ja puhdas totuus, kun kaikki turha riisutaan? Ihojen kemia. Miten voisimme heittäytyä seksiin kaikki estot unohtaen, jos ei olisi ehdotonta luottamista? Pitäisikö myös pystyä puhumaan?

Onnistuimme nimittäin viettämään päiviä Toisessa Kaupungissa puhumatta suhteestamme ja tulevaisuudesta mitään. Tämä oli ensimmäinen kertani siellä viime kesän jälkeen. Oli ristiriitaista esiintyä onnellisena ja vasta yhteenpalanneena parina, kun kuitenkin ehkä olemme eroa harkitseva, epävarmuudessa keikkuva pari. (Mutta oli silti ihanaa viettää aikaa Pikkusiskon kanssa; minulla on ollut ikävä häntä. Hän on ollut minulle kuin oma sisko.)

Vuosi vaihtui suudelmalla ja viinisiemauksella. Mitä sekin on ennustavinaan?