IMG_4579.jpg

Ensimmäiset kaksi viikkoa opiskelijana ovat menneet nopeasti, sumussa ja humussa. Minulla on nyt lukujärjestys, joka tuntuu valtavan kiinnostavalta ja ihanalta. Päivistä tulee kuitenkin pitkiä ja täysiä, ja tunteja kertyy nelisenkymmentä viikossa ainakin nyt syksyllä. Ihmettelen, että missä mahtaa olla se paljonpuhuttu akateeminen vapaus. Onnettoman suuntavaistoni vuoksi tunnen olevani puolet ajasta kuin Liisa Ihmemaassa, kun etsin eksyksissä luokkia ja luentosaleja. Muutenkin kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä.

Tutorini Mari on kotoisin täältä, joten hän on hyvä opas ja tuntee kaupungin kuin omat taskunsa. Tutor-ryhmän kanssa olemme tapailleet koululla, Marin luona ja käyneet baarikierroksella. Mukavia ihmisiä. Bileitä riittää - se kuuluu ilmeisesti sosiaalistamisprosessiin. Ja hyvä asiahan se on. Moikkailen jo kovasti koulun käytävillä sinne ja tänne - vaikka usein kasvot ja nimet ovat mielessäni iloisesti sekaisin, enkä aina ole varma, tunnenko nämä ihmiset bileistä vai luennolta. Kämppikseni sen sijaan eivät vieläkään ole ilmaantuneet, joten olen saanut toistaiseksi mennä, tulla ja olla omassa rauhassani.

Viikonloppuna menen kuitenkin käymään kotona. Ajatus kodista tuntuu kaukaiselta vaikkakin rakkaalta - ihan kuin olisin jo ihan eri maailmassa ja eri elämässä.