IMG_2922.jpg

Update kirjoituksista. Maanantaina siis äidinkielen essee. Tehtävänannon mukaan aineessa piti tutkia läsnäolon merkitystä. Tausta-aineiston valokuvissa ihmiset erilaisissa tilanteissa (sängyssä, ruokapöydässä, autossa) eivät kiinnittäneet toisiinsa tai ympäristöönsä mitään huomiota, vaan tuijottivat tyhjin silmin käsiään. Käsissä oli älypuhelimen paikalla pelkkää ilmaa. Minulla oli ihan hyvä flow päällä, huolimatta edellispäiväisestä erosta. En muuten ole ainut, jolle on sattunut jotain järkyttävää juuri ennen kirjoituksia. Kahden lukiokaverin isovanhempi on menehtynyt ihan hiljattain, mikä on niin paljon pahempaa kuin pelkkä eroaminen. Miten sitä pystyykin toimimaan, vaikka on henkisesti rikki? Sitä kai vain toimii, kun on vaan pakko. Kun ei voi jäädä tuleen makaamaan.

Eilen kirjoittelin biologian, mikä ei ehkä mennyt ihan niin hyvin kuin olin toivonut. Olin valmistautunut mielestäni hyvin, mutta tehtävät eivät osuneet täysin kohdalleen. Huomenna on englannin koe, jota en jännitä yhtään. Sitten tuleekin monta välipäivää ennen matematiikan olympialaisia; ehdin kenties jopa rypemään surussa ja kieriskelemään murheen alhossa. 

sad%20face.jpg

...or not!