p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4iskukka1.jpg

Lopputulos pitkästä keskustelustamme oli päätös olla tekemättä mitään, antaa ajan kulua ja olla vaatimatta toisiltamme mitään. Melkoinen antikliimaksi oikeastaan kaiken jälkeen. Mitä sitten odotin ja halusin? Että olisimme vannoneet ikuista rakkautta? No ei. Kaikki on liian monimutkaista. Omatkin tunteeni ovat ristiriitaiset. Minua ahdisti ajatus yhteen palaamisesta. Tuntui kuin olisin ollut loukussa tai kuin siipeni olisi katkaistu. Siitä huolimatta tämä päätös olla palaamatta yhteen heitti minut takaisin kärsimään eroamisen tuskaa, tosin pienoiskoossa.

Mutta kieltäydyn enää olemasta onneton. En aio vaivata päätäni sillä, mitä olisi voinut olla tai mitä voisi olla. Peruutin jo sovitun tapaamisen Jarkon kanssa, koska otimme Anun kanssa äkkilähdön perjantaiksi. Viikko merta ja aurinkoa ja hauskanpitoa ja unohdusta ja rakkain ystäväni.

Tulevaisuudessa on niin paljon odotettavaa: ylioppilasjuhlat, pääsykokeet, ristiäiset (serkkuni T. pyysi minua kummiksi toiselle kaksospojistaan -  sydämeni sulaa hellyydestä tämän tuoreen, pienen kummilapseni vuoksi.) Ihana, pitkä, kuuma kesä - kesätyöt ja kesäyöt - ja syksyllä ehkä Opiskelukaupungin syke.

OK-I39M-FINE--meme-23942.jpg