Lähdin perjantaina kaupungille hetken mielijohteesta koulun jälkeen. Minulla ei ollut edes rahaakaan mukana. Aurinko puki kaupungin uudeksi. Kesäkatu meni veriin, sai askeleet keinumaan ja hymyn huulille. Jäätelökioskit olivat auki. Ihmiset näyttivät raikkailta kevätvaatteissaan. Aurinkolasipäiset nuoret miehet. Minihameet ja pikkukengät.

Oleksilla punainen pakettiauto tööttäsi perääni. Se oli Jarkko, joka on kesätöissä ja oli kaupungilla asioilla. Kipusin kyytiin ja ajelimme vähän aikaa ympäri kaupunkia ja puhelimme iloisesti joutavia. Hän jätti minut kirjastolle ja lupasi soittaa illalla. Hän soittikin, mutta meni kuitenkin illaksi Jyrille. Minä kävin pyöräilemässä ja luin Katri Valaa.

Jos hän aikoo jättää minut, niin jättäisi sitten jo. Pelkään yksinäisyyttä ja aukkoa, jonka hän elämääni jättäisi. Mutta nyt minusta tuntuu kuin eläisin jossain määrittelemättömässä välitilassa. Minusta tuntuu, että olemme menneet taakse päin suhteessamme. Käymme treffeillä. Mutta olemmeko enää pari?