IMG_4397.jpg

Elän hengästyneitä rakastumisen päiviä toinen jalka tässä hetkessä ja toinen menneisyydessä. Tuntuu kuin kävisin jatkuvaa vuoropuhelua neljätoistavuotiaan itseni kanssa, jonka haaveita nyt elän todeksi. Tuomas, joka oli vuosia kaunein uneni, muuttuu päivä päivältä todellisemmaksi, lihaksi ja vereksi.

#ThrowbackThursday - taustoja Tuomaksen ja minun tarinaan

Yhdeksännellä luokalla olin rakastunut Tuomakseen, mutta flirttailin hänen parhaan ystävänsä kanssa. Timo oli vanha kaverini, ja meillä oli paljon historiaa ja luontevat välit. Jos istuimme tunneilla lähekkäin, kinastelimme, juttelimme ja nauroimme tauotta. Tulimme erinomaisesti toimeen, ymmärsimme toisiamme, ja minusta tuntui, että voin sanoa hänelle mitä tahansa. Samaan aikaan en voinut sanoa Tuomakselle juuri mitään. Olin halvaantua, jos yritinkin. Muistan hyvin, miten sydämeni alkoi takoa, kädet menivät hervottomaksi ja kaikki sanat, kaikki ajatuksetkin katosivat päästäni. Tuomas katseli Timppaa ja minua usein luokan toiselta puolen katkerin silmin. Se tuotti minulle tuskaa, suloista mutta viiltävää. Aavistin, että Tuomas piti minusta ja olin itse aivan sanomattoman, käsittämättömän ihastunut häneen. Mutta silti oli aivan mahdotonta tehdä asialle mitään, mahdotonta ottaa ensimmäistä askelta. Muistan olleeni vihainen itselleni, hänelle, tilanteelle, kohtalolle, jumalalle - kuka sitten olikaan syyllinen.

Kerran meillä oli matikan tunti mikroluokassa, joka oli kapea, kodikas huone. Sinne mahtui vain kolme pulpettijonoa. Timo istui jonon viimeisessä pulpetissa, minä hänen edessään ja Tuomas vieressään. Timppa ojensi silloin tällöin kätensä ja kiskasi hiljaa tukkaani. Käännyin lopulta ympäri ja käskin häntä lopettamaan. "Älä nyt", Tuomas sanoi ja nauroi, "Timppa on niin rakastunut." Katsoin Tuomasta silmiin yhtäkkiä sanomattoman väsyneenä, ja hänen silmissään näin kipua ja uhmaa. Olisin kuollakseni halunnut sanoa: "Mutta minä olen niin rakastunut sinuun, vain sinuun." Mutta sekin hetki meni ohi.

Satutimme toisiamme monta kertaa ja menimme toistemme ohi monta kertaa. Siksi nyt jokainen askel otetaan varovasti, tunnustellen.