Olen aina halunnut sinut, viisi vuotta sitten se vain oli erilaista. Olin jumalattoman rakastunut sinuun, rakastunut rakkauden tunteeseen. Rakastin sitä, miten hymyni tai kipuni heijastuivat takaisin silmistäsi. Rakastin sitä, miten yhdessä avasimme ensimmäistä kertaa kaikki portit seksiin, sen vakavuuteen ja hauskuuteen ja sokeaan intohimoon. 

Olemme molemmat muuttuneet niin paljon, että minua ihmetyttää, miksi emme ole vieraantuneet ja lähteneet lopullisesti eri suuntiin. En ole pystynyt unohtamaan sinua, vaikka Luoja tietää, että olen yrittänyt. Ehkä siinä kun itse olen muuttunut, kasvanut ja kypsynyt, myös rakkauteni sinuun on muuttunut, kasvanut ja kypsynyt. 

Enää en kysy, mitä sinä voit minulle tarjota - tai mitä joku toinen. Sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Rakastan sinua, vain sinua, sitä millainen olit, olet, tulet olemaan. Rakastan sinua Stockmannilla peilailemassa pitkänä, hurmaavan seksikkäänä. Rakastan sinua aamulla vieressäni, lämpöisyyttäsi, pörröisiä hiuksiasi, unista katsettasi. Rakastan sinua, kun nait minua pitkin lattiaa pomppivalla keittiöjakkaralla ja kun unohdan kaiken ja olen räjähtää kappaleiksi. 

Rakastan sinua koko ajan. Silloinkin kun olet minulle ilkeä. SIlloinkin kun vihaan sinua. Sinä merkitset minulle enemmän kuin oma tuskani. 

Olen lopettanut kasvojesi etsimisen toisten miesten kasvoista. Sinua on vain yksi. Minä haluan vain sinut.