Mikä lie kulkutauti riehui juuri silloin, kun meillä piti olla hartaasti odotettu puurojuhla. Minulle nousi korkea kuume, ja jouduin lähtemään kesken päivän koulusta. Kotona otin buranaa, kaaduin sänkyyn ja vaivuin syvään uneen. Heräsin yhtäkkiä iltapäivällä yllättävän pirteänä ja tunnustelin oloani: kuumeeni oli laskenut. Soitin heti Anulle, että tulen mukaan. Pakkasin röyhelöhameeni, pitsipöksyni ja sukkanauhani kiireellä, ja ehdimme vielä ajoissa koululle ja pukuhuoneeseen meikkaamaan. Suvi ja Marikakin olivat saapuneet paikalle nuhaisina ja lääkkeen voimilla. Kauhistuksekseni huomasin, että musta toppini oli jäänyt kotiin - olipa syy sitten kuumehoureessani tai kiireessäni. Onneksi Nooralla sattui olemaan mukana varatoppi, jota sain lainata.

Mutta can-canimme meni joka tapauksessa loistavasti, räjähtävällä energialla. Tytöt olivat aivan syötävän hyvän näköisiä. Suvi varsinkin - hänellä oli yläosana oikea, tiukka korsetti, ja hän suorastaan hehkui vaarallista viehtätysvoimaa. Jarkko istui muiden abien kanssa, ja minusta tuntuu, että hän oli pikkuisen ylpeä nähdessään tyttöystävänsä mukana lavalla. Leena ja Satukin tulivat juttelemaan ja tarjoutuivat jopa ottamaan valokuvia esityksestämme.

Onnellinen juhlahumun jälkitunnelma kantoi vielä viimeiset koulupäivät. Karismaattinen matematiikanopettajamme kommentoi kokeita palauttaessaan: "Aa, Niina - yksi viehättävistä kabareetähdistämme" ja katsoi minua, kuin olisi oikein ensi kertaa huomannut olemassaoloni luokassaan. No jaa, ehkä matemaattiset taitoni eivät ole toistaiseksi ehtineet häikäistäkään...

Varsinainen joulujuhla oli eilen, pelkistetty tilaisuus todistustenjakoineen. Olemme siivonneet kotona koko viikonlopun, mutta nyt illan hiljetessä alkaa laskeutuminen joulurauhaan. Sataa hiljalleen lunta. Kirjoittelen tätä sängyssä, Kissi on käynyt kerälle viereeni ja kehrää unisena - olen aivan onnellinen tässä ja nyt.